Tajuttoman hyvät jauhelihapihvit


"Vähän niin kuin lindströminpihvit" sinihomejuustolla höystettynä, ovat maukasta syysruokaa parhaimmillaan. Jauhelihataikinaan ei paljoa suolaa tarvitse erikseen laittaa, sillä sinihomejuusto tuo suolaisuutta. Jokainen voi tarvittaessa ripauttaa pihvin pinnalle lisää suolaa syödessä.
Pihvit olivat niin hyviä, että meillä ne meni heti ilman lisukkeita parempiin suihin.
Suosittelen kokeilemaan, vaikka punajuuri olisikin hieman vieras raaka-aine.
Käytä mieluiten tuoretta punajuurta, jolloin suu- ja makutuntumasta tulee aivan eri kuin etikkapunajuuria käytettäessä. Maistuu myös lapsille paremmin, kun etikkaa on vähemmän.

Tajuttoman hyvät punajuuri-sinihomejuustopihvit



  • 400 g naudan 100% paistijauhelihaa
  • 1 iso tai 2 pienempää punajuurta
  • 1 sipuli
  • n. 2 rkl voita punajuuren ja sipulin paistamiseen
  • mustapippuria
  • 1-2 rkl hunaja-omenaviinietikkaa
  • suolaa
  • 40 g / 1 viipale vaaleaa leipää
  • 1 dl kermaa (esim. kuohu- tai vispikermaa)
  • 1 kananmuna
  • 100-125 g sinihomejuustoa (esim. Aura Gold)


Kuori ja raasta punajuuri, sekä kuutioi sipuli. Kypsennä sipulia ja punajuuriraastetta voitilkan kera pannulla n. 10 min. Raaste saa hieman kuivahtaa kuumalla pannulla, mutta älä polta. Mausta pippurilla, suolalla ja tilkalla hunaja-omenaviinietikkaa. Toki muutkin etikat käyvät, jos tätä ei löydy.

Nosta seos jäähtymään sivuun siksi aikaa, kun teet jauhelihamassan.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Murenna leipä kulhoon ja lisää sekaan kerma ja kananmuna.

Sekoita sileähköksi ja anna seistä n. 5 min.

Lisää punajuuri-sipuliseos, jauheliha sekä sinihomejuusto muruina kulhoon ja sekoita taikina sekaisin.
Jaa massa kahdeksaan samankokoiseen osaan ja muotoile paksuhkoja pihvejä.
Voit ottaa pihveihin värin pannulla ja jatkaa paistamista 200 asteisessa uunissa n. 10 min tai muotoilla pihvit leivinpaperilla vuoratulle pelille ja paistaa suoraan uunissa n. 15 min.

Lisää pinnalle suolaa tarvittaessa.

Seuraksi sopii vaikka pelkistetty vihersalaatti. Kokeile myös hampurilaisen tapaan ruisleivän välissä.



Pihvien kannattaa olla paksuhkoja, jotta ne pysyvät muodossaan ja mehevinä.


Yhteydenottolomake


Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

Voihan maatiaismuna!



Rantalakeus uutisoi sivuillaan kuinka Oulunsalosta on löytynyt niinkin hämmästyttävä ihme, kun "ihan vaan tavallinen maatiaiskana", joka munii vihreitä munia. Joka kerta kun ihmiset mainitsevat sanat IHAN TAVALLINEN MAATIAISKANA, saa se karvani nousemaan pystyyn.
Kirjoitan tästä nyt ruokablogissani, sillä ruokaan ja ruoan alkuperäänhän tämä paljon liittyy.

Montakymmentä vuotta suomalaiset kotitarvekanalat olivat laskusuuntaan päin, mutta nyt harrastus on ottanut uutta tuulta purjeidensa alle ja monet ihmiset ovat hankkineet tiluksilleen höyhenpöksyjä.
Samalla ihmiset ovat tehneet arvokasta työtä erään asian eteen, mikä suurelta yleisöltä on jäänyt huomioimatta. Nimittäin lähes sukupuuttoon kuolleiden, suomalaisten maatiaiskanakantojen säilytys on ollut yksin pienten kotikanaloiden harteilla.

Monesti tietämätön puhuu maatiaiskanasta virheellisesti silloin kun tarkoittaa eri rotujen risteytystä, eli puhekielellä sekarotuista. Maatiainen ei siis tarkoita sekarotuista, vaan se on yleensä tietylle maalle ominainen kanta, joka on aikojen saatossa muokkautunut omanlaisekseen sopeutuen vallitseviin olosuhteisiin.
Suomalainen maatiaiskana valittiin vuonna 2003 vuoden maatiaiseläimeksi. Siitä lisää Maatiainen ry:n sivuilla.

Joskus harvoin maatiasikanakannoissa löytyy nille epätyypillisiä piirteitä, kuten sulkajalkaisuutta tai poikkeamia värityksessä, ja ne johtuvat siitä kun aikoinaan kanakannat ovat sekoittuneet muiden rotujen kanssa. Eli nykykriteereillä täysin puhtaisiinkin maatiaiskanakantoihin näitä poikkeamia voi toki tulla, mutta tässä Rantalakeuden uutisessa taidetaan puhua vähän niin kuin aidasta ja aidan tolpista.
Kyseinen kana näyttää mielestäni tuoreemmalta risteytykseltä brahma- tai araucana-rodun kanssa.

Maatiaiskanaharrastajat ovat koittaneet saada kantoja elvytettyä ja tällainen virheellinen puhe sekarotuisista maatiaiskanoina aiheuttaa säilytykselle jopa hallaa, kun tietämättömät sitten hankkivat "ihan vaan maatiaisia" ja sotkevat eri rotuja keskenään ja myyvät sitten taas eteenpäin maatiaiskanoina.

Nykyisten maatiaskanakantojen säilymiseen on paljon ollut vaikuttamassa myös MTT:n säilytysohjelma, joka perustettiin vuonna 1998 turvaamaan ja kartoittamaan maatiaiskanakantoja. Valitettavasti kriteerit säilyttäjänä ovat vuosien saatossa kiristyneet, ja monet harrastajat ovat nähneet säilytysohjelmaan kuulumisen niin vaivalloiseksi raportteineen ja rajoituksineen, että ovat eronneet ohjelmasta ja jatkaneet säilytystä omasta vapaasta tahdostaan ilman ohjelmia.




Voisin hieman kertoa suomalaisesta maatiaiskanasta näin maatiaskanaharrastajat ry:n edustajana:

Suomalaisen maatiaiskanan historia ulottuu pitkälle rautakauteen ja se on
sopeutunut hyvin suomalaisiin olosuhteisiin.
Ajan kuluessa maatiaiset ovat risteytyneet muiden tuontirotujen kanssa ja nykyiset
maatiaiskanakannat ovat näiden sekoitusten jälkeläisiä. Vaikka kanta on aikoinaan sekoittunut muiden rotujen kanssa, se ei silti tarkoita, että se olisi sekarotuinen, niinkuin monesti virheellisesti puhekielessä puhutaan kaikkia sekarotuisia kanoja maatiaisina.

Tehotuotantoinnostuksen vallattua Suomea 1960-luvulla, jäivät myös
maatiaiskanat unholaan. Savitaipaleelta löytyi kuitenkin 1970-luvulla maatiaiskanoja, jotka nimettiin löytöpaikkansa mukaan savitaipaleen kannaksi.
Tunnistettuja maatiaiskanakantoja löytyy nykyisin reilu kymmenkunta ympäri Suomea. Ne kaikki ovat nimetty löytöpaikkansa mukaan.

Eri kannat omaavat hieman erilaisia ominaisuuksia, mutta yleisesti maatiaiskanojen ulkomuoto on siro ja se on keskimäärin kevyen munijarodun kokoinen.
Väritys vaihtelee dominoivasta mustasta aina harvinaisempaan
kermanvaaleaan. Harja on pienehkö pysty harkkoharja ja jalat ovat yleensä harmaan tai sinertävän väreissä, mutta myös keltaisen eri versioita löytyy.

Maatiaiskanoilta löytyy neljä varvasta ja jalat ovat paljaat. Joskus poikueissa saattaa ilmetä myös höyhenjalkaisia “epäpuhtaita poikkeuksia”, sillä kaikki maatiaiset ovat sekoittuneet aikojen saatossa muiden rotujen kanssa ja nämä geenit joskus tuurilla nousevat esiin.

Kanat tulevat sukukypsiksi 19-25 viikkoisina ja munivat beigen erisävyisiä tai jopa pilkullisia S-M-koon munia.
Hautomisvietti vaihtelee sekin kannoittain, mutta keskimääräisesti maatiaiskana on hyvä hautoja, joka huolehtii ja opettaa poikasensa itse ilman ihmisten apuja.

Maatiaiskanat elävät helposti jopa seitsemän vuotiaaksi, mutta yli kymmenenvuotiaatkaan yksilöt eivät järin havinaisia ole.

Maatiaiset ovat virkeitä ja eloisia kanoja, jotka etsivät mieluusti itse ruokansa kuopien ja nokkien. Maatiaiskanat eivät sopeudu pieniin häkkioloihin, joten niillä pitää olla tilaa ympärillään, jotta ne voivat toteuttaa alkukantaisia vaistojaan rauhassa.
Kanat ovat sopeutuneet elämään kotoisellakin ruokavaliolla ja nautiskelevat ulkoilusta jopa viileällä säällä.
Elinvoimaisena ja hyvänä taudinkestävänä rotuna
maatiaiskana soveltuukin loistavasti harrastajille
kotitarvekanaloihin.

Tunnistetut maatiaiskanakannat

•Kiuruvetinen kanta
•Luumäkeläinen kanta
•Piikiöläinen kanta
•Alhon kanta
•Lindellin kanta
•Jussilan kanta
•Hämäläinen kanta
•Iittiläinen kanta
•Ilmajokelainen kanta
•Savitaipaleen kanta
•Horniolainen kanta
•Tyrnäväläinen kanta

Maatiaiskanaharrastajat ry toimii tällä hetkellä Facebook-ryhmässä, johon voivat kaikki kiinnostuneet liittyä.

Aiheeseen liittyviä linkkejä:
Maatiaiskanaharrastajat ry
Maatiainen ry
MTT
Munanetti

Tämä juttu löytyy myös Iltalehden-blogistani.








Syntisen hyvä suklaa-kirsikkakakku (gluteeniton)



Koulut ja työt alkavat, joten on aika tehdä lomanlopettajaiskakku!
Kirsikat ovat nyt parhaimmillaan, joten mikäpä olisikaan parempi kuin syntisen hyvä, kirsikkainen, suussasulava suklaakakku juhlistamaan syksyn lähestymistä.
Pohja on todellakin suklainen, eikä mikään höttö kaakaojauhekakku. Kirsikat leivotaan taikinaan ja osa piilotetaan kuorrutteen sekaan, joten tämä saattaa kelvata myös "kirsikka-kammoiselle".
Gluteeniton, joten sopii myös keliaakikoille.
Tee tästä vaikka rapujuhlien kruunu!



Syntisen hyvä suklaa-kirsikkakakku



  • Tarvitset yhteensä n. 900g kirsikoita



Kakkupohja



  • 300 g tummaa suklaata
  • 150 g voita
  • 6 kpl kananmunia eroteltuna
  • 0,5 dl sokeria keltuaisen sekaan
  • 1dl sokeria valkuaisen sekaan
  • 4-5 dl siivottuja kirsikanpaloja
  • 1 dl maissitärkkelystä



Suklaakuorrute



  • 1,5 dl kirsikoita survottuna soseena
  • (1-2 rkl kirsikka- tai kahvilikööriä)
  • 120 g tummaa suklaata
  • 1 rkl voita



Pursotus



  • 2 dl vispikermaa
  • 0,5-0,75 dl hienoa sokeria
  • 0,5 tl vaniljasokeria
  • 150 g ranskankermaa





Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Voitele irtopohjavuoka ja vuoraa pohja mieluiten leivinpaperilla. 
Sulata suklaa ja voi vesihauteessa tai sulatuslämmöllä mikrossa. 
Erottele munat kahteen puhtaaseen vatkauskulhoon. Välineiden ja käsien täytyy olla kuivat ja puhtaat, jotta kananmunat vatkautuvat hyvin. Varo ettei keltuaista pääse valkuaisen joukkoon, sillä muuten valkuaisvaahto ei onnistu.
Vatkaa valkuaiset ja puoli desilitraa sokeria hyväksi vaahdoksi.
Voit samoilla vispilöllä vatkata keltuaiset ilman pesua, mutta toisin päin homma ei onnistu.
Vatkaa keltuaiset ja 1 desilitra sokeria vaahdoksi.
Nyt sinulla on kahdessa kulhossa munavaahto - toisessa valkuaiset ja toisessa keltuaiset.
Lisää sula suklaa-rasva seos keltuaisvaahtoon.
Siivilöi suklaa-keltuaisvaahdon joukkoon sekoittaen maissitärkkelys.
Lisää valkuaisvaahto myös suklaaseokseen kevyesti nostellen muutamassa erässä.
Sekoita tasaiseksi varoen.
Levitä taikina vuokaan ja paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Huom. Älä paista paista kakkua rutikuivaksi, vaan pohja on parempi vähän mehevämpänä.



Kakku on hyvä jäähdyttää kunnolla ennen kuorruttamista.
Valmista kuorrutus. Kuumenna 1,5 dl sileäksi survottua kirsikkaa kattilassa, mutta älä keitä. Sekaan voi lorauttaa esim. likööriä mauksi.
Lisää suklaa ja voi pieninä paloina.
Sekoita kunnes aineet sulavat ja kuorrutus on tasaista.
Lusikoi kuorrutus kakun päälle ja anna kakun vetäytyä ennen tarjoamista ainakin tunti.
Jos laitat kakun jääkaappiin, on se hyvä nostaa ennen tarjoilua hetkeksi huoneenlämpöön, jotta maut tulevat paremmin esiin ja suklaa ei ole liian jähmeää.
Mittaa vispauskulhoon vispikerma ja sokerit ja vatkaa löysäksi vaahdoksi. Lisää sitten ranskankerma ja vatkaa vielä hetki jotta saat sen kiinteämmäksi.
Koristele kakku ranskankermavaahdolla ja kirsikoilla.









Savusiikaleivät ja pelleilyä savustuksen kanssa



Teki kauheasti mieli savustaa siikafileet. Helpommin sanottu kun tehty, jos ei löydy savustuspönttöä, kuvullista grilliä tai kesäuunista edes ritilää. Hätätilassa savustuspussikin olisi käynyt, mutta ei sen takia kauppaan viitsinyt. 

Kesäreissulta oli jäänyt leppälastuja ja koetin olla nokkela.
Kuningasidea päässäni väsäsin minun pienen kaasu-uunin vuokaan leppälastukerroksen ja tökin reikiä päälle.
Monet tarinat opettavat, että laiskuus ja oikominen käy kohtaloksi ja kuinkas kävi?
Virheen tein siinä, kun laitoin kalat suoraan tämän viritelmän päälle, sillä lämpö ei jakautunut tasaisesti, eivätkä leppälastut näinollen savunneet niin hyvin.
Paras olisi ollut, jos pienestä "antiikki"-uunistani olisi löytynyt ritilä mihin olisin kalat laittanut erikseen, mutta taisin uskoa liikaa onneen ja hyvään sattumukseen ja lopputulos ei ollut niin mieluisa.
Täytyy ilmeisesti sellainen uuniritilä askarrella jostain tai yksinkertaisesti hankkia savustuspönttö, sillä lopputulos oli hyvin mieto tällä pelti-kalavirityksellä.


Jos sinulta ei löydy savustuspönttöä, ja haluat kokeilla savustamista, tee foliosta ja savustuslastuista suoraan pieni pussi jonka pintaan tökit reikiä.
Pari kourallista lastuja riittää hyvin. Toisen kourallisen voi liottaa vedessä, jos kyseessä on iso kala. Näin lastut savuat pidempään, kun osa on kuivia ja osa savuaa vasta loppuvaiheessa kun märät lastut ovat kuivuneet. 
Tummempaa väriä kalan pintaan saat lisäämällä sekaan myös muutaman palan sokeria.

Savustus tehdään miedolla lämmöllä, mutta grilli täytyy ensin kuumentaa hyvin kuumaksi folionyytin kanssa, jotta savuaminen alkaa. Foliopaketti kannattaa laittaa mahdollisimman lähelle lämmönlähdettä, eli grlillin alaosaan tai uunin pohjalle. Kun paketti savuaa, lämpö lasketaan n. 100 asteeseen ja kalat laitetaan grilliin ja suljetaan kansi. 
Kalan koosta riippuen annetaan paistua kypäksi. Lohifile tai vajaa kilon siika kestää n. 45 min.

Suolaustapoja on monia. Itse tykkään tehdä 10% suolaliemen, mihin laitan kalat jo aamulla suolaantumaan iltaa varten. Toiset tekevät uuden suolaliemen vielä savustuksen jälkeen ja upottavat kalat sinne hetkeksi vielä makuuntumaan. 
Monissa ohjeissa suolaliemi keitetään, mutta itse laiskana liotan suolan kylmään veteen.
Jos uudelleensuolaa savustamisen jälkeen, siihen kyllä käy hyvin myös lämmin, keitetty suolaliemi, jolloin kala pysyy ruokapöytään saakka lämpimänä.

Suolaliemi 10% 


  • 1 litra vettä
  • 100g merisuolaa/ 1 dl
  • (10 g sokeria)


Sekoita tasaiseksi ja laita kalat suolaantumaan. Isoja kaloja voi suolata jopa puolitoista päivää. Pienemmille riittää n. 6-12 tuntia. Toiset laittavat liemeen ripauksen sokeria säilyvyyden ja paremman maun vuoksi. Tämä vaikuttaa siis kalan PH-arvoihin ja tätä kautta rakenteeseen, makuun ja säilyvyyteen.

Mutta jos asut kerrostalossa, eikä grilliä tai kesäkeittiön uunia löydy, suosittelen ostamaan savustetun kalan valmiina tai kokeilemaan savustuspussia. 




Ruokailusta jääneestä siiasta tein vielä siikaleipiä.
Rakastan marinoitua punasipulia, ja se käy paremmin kuin hyvin kalan kanssa.
Tämä kannattaa tehdä päivää ennen käyttöä, jotta maut kerkeävät tasaantua jääkaapissa maukkaiksi ja pehmeiksi.

Marinoitu punasipuli


  • 1 iso punasipuli siivutettuna ohueksi
  • 2 rkl viinietikkaa tai tummaa balsamicoa
  • 2 rkl ruokaöljyä
  • 1-2 rkl sokeria
  • ripaus suolaa ja mustapippuria


Sekoita kaikki aineet pieneen pussiin tai kannelliseen astiaan ja nosta jääkaappiin tekeytymään vuorokaudeksi. Marinoitu punasipuli käy leipiin, salaatteihin ym.


Savusiikaleivät


  • Leipiä/sämpylöitä
  • Tuorejuustoa tai voita
  • Savusiikaa
  • Marinoitua punasipulia
  • Tomaattia
  • Pinaattia tai salaattia
  • Tilliä



Piparkakkutalon tapahtumia voit seurata myös: