Tänään teimme maailman helpoimpia piparkakkutaloja. Printtaa alla olevasta linkistä talon muotti ja leikkaa se. Leikkaa sitten piparitaikinasta samalla mallilla taloja ja paista.
Vanilja pikeerin ohje mukana, jolla on kiva koristella taloja.
Hyvän piparkakkutaikinan reseptin löydät myös blogistani.
Valmiit talot voi laittaa nojaamaan seinää vasten tai käyttää pöydälle tarkoitettua lautaspidikettä.
Voi että minä rakastan vanhoja reseptivihkoja! Tuntuu kuin historia kuiskisi korviin ja jotain heräisi taas eloon, kun vaivaa lähes satavuotiaan reseptin mukaista taikinaa. Monet minulla olevasta vihon resepteistä on kirjoitettu 1920-luvulla, mikä on täällä Suomessa ollut modernismin aikaa.
Todella paljon mullistavia, mielenkiintoisia asioita tapahtunut noina vuosina vähän joka saralla. Säädettiin monia tärkeitä lakia, mm. oppivelvollisuus-, sukunimi-, ja avioliittolaki ym. Tuolloin oli voimassa myös kieltolaki.
Populaariviihdettä ja muita huvituksia riitti talouskasvussa olevassa Suomessa, mutta onneksi hauskuutusten lomassa oli keretty myös rustailla reseptejä ylös. Siitä olenkin kiitollinen että hyviä, toimivia reseptejä on säilynyt jäkipolville kokeiltavaksi.
Toinen kokeilu vanhasta reseptivihosta oli lähestyvän ensimmäisen adventin kunniaksi piparkakut. Taikinaan tuli oikeaoppisesti pippuria, mikä korvaa nykyisin monesti käytetyn kardemumman. Satsista tuli aika iso, joten jaoin sen valmiina kolmeen osaan ja pakastin kaksi pakkausta myöhempää varten. Piparkakuista tuli ihanan mureita ja teemme näitä varmasti joskus uudestaan.
36. Mureatpiparkakut
425 gr voita
425 gr sokeria
2 dl hyvää kermaa
2 dl siirappia
1 muna
1 kg vehnäjauhoja
2 tl hienoa kanelia
1 tl neilikoita (laitoin jauhettua)
1 tl inkivääriä
hiukan maustepippuria (n. 0,5 tl jauhettuna)
4 tl soodaa
Siirappi ja mausteet kiehautetaan ja jäähdytetään. Pehmyt voi ja sokeri hierotaan vaahdoksi, muna vaivataan joukkoon, samoin siirappi ja vatkattu kerma. Wiimeksi jauhot johon sooda on sotkettu.
Wiipuri 14/I 1929
Tuohon aikaan ei kauheasti jääkaappeja ollut tarjolla, eikä ohjeessa mainita säilytetäänkö taikinaa ennen leipomista viileässä, mutta itse annoin taikinan levätä seuraavaan päivään ja leivoin vasta sitten. Taikina on kyllä aika paksua, että leipominen onnistuu varmasti lyhyemmälläkin odottelulla.
Pipareista kannattaa tehdä ohuita, jolloin taikinan rapeus pääsee hyvin esille. Paistamisesta ei tuohon aikaan ollut niin tarkkoja ohjeita, mutta itse paistoin 200 asteessa n. 5 min. Kannattaa olla lähellä uunia, sillä ottavat aika nopeasti väriä pintaan.
Käytin itse tummaa siirappia, mutta tähän käy varmasti hyvin myös vaalea.
Sain jo joku aika sitten mieheni tädiltä ihanan vanhan reseptikirjan 1900-luvun alusta. Vihdoin olen saanut aikaiseksi kokeilla siletä paria reseptiä ja tässsä niistä yksi - Wiipurin rinkilät. Ohjeita on monenlaisia, ja tässä ei taikinan valmistuksesta itsessään oikeen puhuttu mitään, mutta taikina muistuttaa yleensä aika paljon pullataikinaa.
Jauhot kannattaa vaivata osissa, sillä itselleni kävi klassinen munaus jauhojen kanssa ja rysäytin kerralla liikaa ja meinasi tulla liian paksua taikinaa. Viipurinrinkeleihin käytetään mausteena kardemummaa ja muskottikukkaa. Muskottikukan maku on miedompi ja pehmeämpi kuin saman puun toinen tuotos, muskottipähkinän. Juuri tuosta muskottikukasta tulee viipurinrinkelille ominainen maku. Jos et satu löytämään muskottikukkaa, niin toki sen voi korvata muskottipähkinällä, mutta tällöin maustetta on laitettava vähemmän ja maku ei aivan täysin ole sama.
Laitan ensin alkuperäisen reseptin ja perään miten tein itse.
Wiipurinrinkilä
10 lit maitoa
20 kpl munaa
5,5 kg sokeria
1,1 kg voita
1 paketti hiivaa (ennen hiiva oli 400g paketeissa)
30 tl kardemummaa
5 tl muskottikukkaa
25 kg vehnäjauhoja
Taikina alustetaan illalla ja aamulla tehdään rinkilöitä kovasti hieroen, ja kun ovat nousseet uuniinpantaviksi, rinkilät? kastutetaan kiehuvassa vedessä ja sitten olkien päälle paistumaan. Wiipuri 19/V 1925
Viipurinrinkelit nykyisin
n. 10 pientä
1 litra täysmaitoa
0,550g sokeria
40 g hiivaa
3 tl kardemummaa
0,5 tl muskottikukkaa
2 kpl kananmunia
110g pehmyttä voita
n. 2,5 kg vehnäjauhoja
Lämmitä maito kädenlämpöiseksi sokerin kanssa ja murenna hiiva joukkoon. Hiero mausteet hienoksi morttelissa ja lisää maitoon. Vatkaa kananmunan rakenne rikki lisää sekin maidon sekaan. Lisää erissä jauhoja ja pehmyt voi sekaan ja vaivaa tasaiseksi. Vaivaamiseen kannattaa käyttää isoa yleisonetta, sillä litrainen taikina on aika kova veivattava käsin.
Anna taikinan tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään tai viileässä huoneessa muutama tunti. Vaivaa taikinaa alustalla ja vanuta sitä samalla. Tämä tekee rinkeliin paremman rakenteen. Jaa taikina kymmeneen osaan ja vaivaa niistä pitkulaisia päistä ohuempia pötköjä. On makuasia kuinka paksuja rinkeleitä haluaa, mutta yhden pötkylän mitta kannattaa olla n. "käsiharan mitta", eli kun kädet ovat hieman levällään toisistaan. Olisiko tarkempi mitta n. 80 cm. Kiepauta rinkeli ja nosta leivinpaperille kohoamaan. Kohota liinan alla huoneen lämpötilasta riippuen n. tunti. Mitä lämpimämpää, sen nopeammin taikina kohoaa, mutta mitä viileämmässä jaksaa kohottaa hitaammin, sen parempi rakenne tulee.
Kun rinkelit ovat kohonneet, voitele kuumalla vedellä pinta ja paista 225 asteisessa uunissa n. 20 min. Voitele vielä runsaalla kuumalla vedellä kun ovat tulleet uunista. Jos haluat kiltävän pinnan, käytä uuniin laitettaessa kananmunaa voiteluun. Anna jäähtyä hieman liinan alla. Rinkelit kuivuvat herkästi, joten laita ne mahdollisimman pian vaikka muovipusseihin ja sulje ne tiiviisti.
Viipurinrinkelin maku tekeytyy muutaman päivän, mutta maistuvat ne hyviltä juuri uunista tulleenakin.
Katso alta pieni videopätkä viipurinrinkelin muotoilusta.
Tein pitkästä aikaa hirveä, ja täytyy sanoa että tulipa hyvää. Pohdin kuumeisesti paistanko kilon lihakimpaleen kokonaisena vai pieninkö sen palapaistiksi. Kaapista löytyi tölkki Kukkoa ja siitäpä tulikin hyvä paistiliemi pienellä suurustuksella.
Monesti hirven kanssa käytetään tummaa olutta tai punaviiniä, mutta vaalea pils keventää hyvin muuten niin tuhtia pakettia. Pyöreyttä makuun antaa kermainen smetana, joka laitetaan sekaan ennen tarjoilua. Tarjoile seurana vaikkapa höyrytettyä ruusukaalia ja mustaherkukkahyytelöä.
Oletkos koskaan maistanut punajuuriglögiä? Kuulostaa ehkä kauhealta, mutta sitä se ei ole! Punajuuri antaa mahtavan värin ja omena- ja mustaviinimarjamehu seassa antavat makeutta. Käytin reseptissä kylmäpuristettuja mehuja, joten jos haluaa että vitamiinit säilyvät juomassa, sitä ei kannata kuumentaa liian kuumaksi. . Tämän juoman voimin on hyvä käydä taistoon marraskuun harmautta ja vihuliaisia flunssia vastaan!
Voimaglögi
n. 5 annosta
Glögipohja:
4dl omenamehua
pala inkivääriä
5 kokonaista neilikkaa
5 kpl kardemumman siemeniä
2 kpl tähtianiksia
1/4 vaniljatankoa
...myöhemmin sekaan:
5 dl punajuurimehua
2 dl mustaherukkamehua
0,5 dl- 1 dl puolukkamehua tai -likööriä
hunajaa
Mittaa omenamehu kattilaan ja lisää mausteet. Keitä miedolla lämmöllä kannen alla n. 30min-1h. Siivilöi mausteet pois ja lisää mausteliemen sekaan punajuuri- ja mustaherukkamehu, puolukkamehu tai -likööri, sekä maun mukaan hunajaa. Lämmitä glögi, mutta älä keitä.
Kyllästyttääkö tavalliset täytekakut isänpäivänä? Isä voisi ilahtua pienestä vaihtelusta, joten ei muuta kun kyhäämään kaunista herkkulautasta. Komponentteja voi olla aika montakin, kunhan muistaa lautasta kootessa, että jokaista laittaa vain vähän. Näin lautanen pysyy kauniina ja ei tule liikoja herkkuövereitä. Mukaan voi myös ujuttaa pienen snapsin isän lempijuomaa.
Meidän isänpäivälautaselle päätyi aina niin ihanaa kermaista bavaroise-vanukasta, marjoja, isän lempikaramelli, ja suklaasikari.
Suklaasikarin ulkomuoto saa ehkä vilkkaimman mielikuvituksen omaavilla aikaan hilpeyttä, mutta makuhan se on tärkein. Lasten kanssa kieputeltiin sitten lautasellinen pököjä isukille. Pienet sormet suklaakuorrutekipossa ja sen jälkeen ympäri valkoisia kaapistoja, ei ehkä ole se toimivin juttu, joten kuorruttaminen kannattaa jättää ehkä vähän isommille. Jos ei ruskeat herkkupökäleet miellytä, voit toki muotoilla massasta palloja tai jopa sydämiä.
Suklaasikarit teimme kakkutikkarimassasta ja halutessaan taikinan sekaan voi lorauttaa hieman konjakkia tai likööriä makua antamaan.
Suklaasikarit
(gluteeniton tehtäessä jyttejauhoista)
10 kpl
Kakkupohja:
70g pehmyttä voita
3/4 dl hienoa sokeria
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja (tai gluteeniton 0,75dl jyttejauhoa)
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1/4 tl leivinjauhetta
1 / 2 tl vaniljasokeria
Lisäksi myöhemmin taikinaan:
2rkl likööriä tai konjakkia tai appelsiinimehua
n. 40g tuorejuustoa
0,75 dl tomusokeria
Suklaakuorrute:
80 g tummaa suklaata
0,5 dl kuumaa kahvia
2 rkl voisulaa
Laita uuni kuumenemaan 160 asteeseen. Vatkaa pehmyt voi sokerin kanssa vaahdoksi. Lisää kananmuna ja vatkaa sekaisin. Sekoita leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaakao jauhoihin ja siivilöi sekaan. Sekoita tasaiseksi ja levitä leivinpaperin päälle pellille n. puolen sentin paksuiseksi levyksi.
Paista keskitasolla n. 15 min ja anna jäähtyä liinan alla n. 15-30 min.
Kun kakkupohja on jäähtynyt, poista tummuneet reunat tarvittaessa ja murenna kakku kulhoon. Lisää tuorejuuston sekaan likööri ja tomusokeri ja vaivaa seos kakkumurujen kanssa tasaiseksi massaksi. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, lisää tuorejuustoa hieman.
Muotoile taikinasta 10 pötköä tai palloa ja asettele ne leivinpaperin päälle jääkaappiin tai pakastimeen jähmettymään n. tunniksi.
Kun pötkylät ovat jähmettyneet, valmista kuorrute.
Lisää kuumaan kahviin suklaanpalat ja voi. Kun seos on sulanut kasta pötköt kuorrutteessa ja korsitele halutessasi hasselpähkinärouheella ja siivilän läpi ripoteltavalla kaakaolla.
