Pähkinäpiparit ja juttua Aulangon kylpylästä

Joulu lähestyy ja nämä minun blogipäivitykset ovat näköjään muuttuneet aika herkkupainotteiseksi. Pienet pähkinäpiparit sopivat naposteluu riisipuuron ja kinkun välissä, tai miksi ei jopa viemisiksi ystävälle..

Itse tykkään laittaa näiden pipareiden päälle erilaisia pähkinöitä ja manteleita, joten jokaiselle löytyy jotakin. Varsinkin kuoritut pekaanipähkinät ja pistaasit sopivat mielestäni näihin hyvin.
Käytän näissä piparkakuissa vähäkumariinipitoista ceyloninkanelia, jota saa esimerkiksi luontaistuotekaupoista. Sen maku on pehmeä ja hienostunut, joten sopii makunsa takia maukkaisiin joululeivonnaisiin.

Olen tänä syksynä monesti törmännyt siihen, että ihmiset puhuvat luomu-kanelia lähes kumariinittomaksi. Markettien luomu-kaneli ei ole vähäkumariinisempaa ceyloninkanelia, jos sitä ei paketissa erikseen mainita. Se on yleensä burmankanelia, joka myös sisältää aika paljon maksatoksiineja. Kiteytettynä sanoen, kaikki luomu-kaneli ei ole ceyloninkanelia, mutta ceyloninkaneli voi olla luomua. Se luomu kertoo vain luonnonmukaisesta viljelystavasta, ei lajikkeesta.

Ceyloninkaneli on hieman arvokkaampaa ja jos sitä joku myy, tuskin hän jättää lajiketta mainitsematta. Eihän kukaan kultaakaan myy rihkamana. Hinnan takia maustetta ei kannata kuitenkaan hyllyyn jättää, sillä kanelia kuitenkin ostetaan muutamien kymmenien grammojen pakkauksissa ja hinta on muutaman kymmenen senttiä korkeampi. Kilohinnoissa ero on reilu 10 euroa.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän ihanan pehmeän makuiseen, oikeaksi kaneliksikin kutsuttuun ceyloninkaneliin. Maksasairaille kanelin ystäville tämä on myös turvallisempi vaihtoehto.

Jos käytät reseptiin marketin peruskanelia, niin vähennä reseptin kanelinmäärää, jotta piparkakuista ei tule kitkeriä.

Mutta nyt itse asiaan, ja kädet taikinaan! :)

Piparkakkutalon pähkinäpiparkakut

n. 6 pellillistä

Taikina:

1,5 dl tummaa siirappia
0,5 dl kermaa
2 rkl ceyloninkanelia tai 1 rkl "tavallista kanelia"
(0,5 tl maustepippuria jauhettuna)
2,5 dl fariinisokeria
200g voita
1 kananmuna
0,5 dl jauhettua mantelia
0,5 dl jauhettua hasselpähkinää
2 tl ruokasoodaa
n. 6 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

Pinnalle:

Pähkinöitä (esim. pistaasi, pekaanipähkinä...)
(Tomusokeria)

Mittaa siirappi, kerma ja mausteet kattilaan ja kiehauta.
Nosta pois levyltä jäähtymään ja lisää fariinisokeri ja voi paloina sekaan. Sekoittele kunnes voi on sulanut ja seos jäähtynyt huoneenlämpöiseksi.
Lisää kananmuna, manteli- ja pähkinäjauhe. Itse tein rouheesta tehosekoittimessa pienempijakoisempaa jauhetta, mutta monesti kaupasta löytyy valmiiksi jauhettuina mantelia ja hasselpähkinää.
Anna manteli- ja hasselpähkinäjauheseoksen turvota n. 10 min ja sekoita sitten jauhot joukkoon.
Nosta taikina tekeytymään jääkaappiin n. 10 tunniksi.

Leivo pieniä, n 1,5-2 mm paksuisia piparkakkuja jauhotetulla pöydällä ja nostele päälle mieluisat pähkinät. Paista 200 asteessa n. 5 min.

Kävimme reilu viikko sitten pienellä visiitillä Hämeenlinnan Aulangolla. Metsäpuisto mahtavine rakennelmineen on tutustumisen arvoinen paikka. Tällä kertaa emme kiivenneet korkeaan näkötorniin, sillä se on talvisin käsittääkseni suljettu, mutta kesällä on pakko varmaan päästä uudestaan ja kivuta torniin monen vuoden tauon jälkeen.

Yövyimme kylpylähotelli Rantasipi Aulangossa koira mukana ja täytyy todeta, että pienten lasten kanssa kylpyläpuoli oli hyvä. Lastenallas on pienen kahvion vieressä, joten helppo nautiskella vaikka kahvit ja pillimehut uimisen lomassa huonelaskuun.

Yksi kierrevesiliukumäki oli tarpeeksi alakoululaiselle ja äiti itse tykkäsi pulikoida ulkoaltaassa. Hurjapäille löytyi myös kylmävesiallas ja nautiskelijoille lämmin poreallas. Saunoja oli kolmea erilaista, tavallinen, suola ja höyry.

Pesutilojen suihkut olivat liiketunnistimilla toimivat ja ne olivat suuri miinus tässä kylpylässä. Vesi ei kauaa virrannut ja liiketunnistin ei kunnolla ottanut liikettä, vaan sai aika kovastisiinä viuhtoa, jotta vesivirta ei tyrehtynyt. Lämpötilan säätö hanoissa oli myös huono, ja alussa sieltä ryöpsähti hyvinkin kuumaa vettä, joten lasten kanssa sai siinä kohtaa olla varovainen,

Kylpylän yleisilme oli siisti ja remonttejakin tehty. Koiran kanssa pääsi helposti lenkkeilemään hotellihuoneen takaovesta, josta pääsi suoraan lenkkeilypoluille.

Kauniit lenkkeilymaastot aivan vieressä, mutta liian vähän koirankakkaroskiksia. Sen huomasi sitten kengänpohjissaan, palattuaan takaisin huoneelle.

Tässä olisikin vinkki hotellille, että jakaisivat ilmaisia kakkapusseja koiransa kanssa yöpyville asiakkaille, kuten esimerkiksi monet Sokos-hotellit tekevät. Tämä olisi mukava huomio koiravieraille ja samalla suora vinkki siivota jätökset. Samalla voisi saada pienen monisteen vaikkapa hyvistä koiralenkkipaikoista ja roskiksista ja mukana voisi olla pieni lämminhenkinen muistutus jätösten siivoamisesta piha-alueilta.

Lapsille löytyi hotellista pieni leikkihuone ja ulkoa omat kiipelytelineet ja liukumäet. Ulkoileville perheille tämä ympäristö on hyvä paikka viettää vaikkapa viikonloppulomaa.

Aamiainen oli ihan hyvä ja kattava. Tarjolla sunnuntaisin muistaakseni klo 10.30 saakka. Aamu-unisena porukkana olemme aina melkein joukon viimeisimpinä syömässä ja tiedän että se työntekijöitä ärsyttää, mutta silti monissa paikkaa saanut rauhassa nauttia aamiaisensa ilman hätistelyä ja kiireen tuntua.

Sali oli aika täynnä vielä aamiaisen päättymisaikaan, mutta ilmeisesti tuleva lounas hoputti tarjoilijoita laittamaan salin päiväkuntoon

Hieman häiritsi tarjoilijahenkilökunta joka kyttäsi kelloa ja kiireellä korjailivat astioita. Kuului myös ääneen pohdintaa, kauanhan nuo syövät ja koko aika puhe oli keskittynyt ruokien pois korjaamiseen. Nuo puheet kannattaa puhua keittiön puolella, jotta asiakkaille ei tule ei-toivottu olo, vaikka kuinka kello nakuttaisi aamiaisen korjausaikaa.

Hotelli huokui retroa tunnellmaa hyvällä tavalla. Ei ollut liian nuhjuinen ja huoneitakin päivitetty. Vastaanotossa oli ystävällistä henkilökuntaa, mutta siivouspuolesta huoneessa täytyy antaa moitteita.

Vaikuttaa siltä että heillä on monia tarkkoja siivoojia, sillä yleisilme ei ole päässyt nuhjuuntumaan, mutta joku joukossa hieman oikoo. Meidän kohdalle osui sitten se oikoja.

Sängyn lakana oli pedattu ilmeisesti juniorikoon lakanalla, sillä se ylettyi vain tyynyyn saakka. Petari siis paistoi tyynyn alta. Millainen siivooja ei huomaa pedatessaan, että lakana ei riitä, sillä reunathan kuitenkin käännetään petarin alle ja tyynykin vielä laitetaan siihen päälle. Tämä ollut siis suoranaista laiskuutta ja päälle on vain läntätty tyyny ja taputeltu peitto. Keskeisellä paikalla peilin viereisessä seinässä törrötti myös kuollut hyttynen, ja jos siivooja olisi pyyhkinyt peilistä pölyt kuten yleensä kuuluu, olisi hän myös huomannut hyttysen. Vai oliko siinäkin kyseessä piittaamattomuudesta? Mene ja tiedä.

Käsienpesuallas ei myöskään vetänyt hyvin, ja sen olisi myös huomannut, jos allas pestään kunnolla juoksevalla vedellä. Tästä mainitsin lähtiessäni respaan, joten toivottavasti asia on korjattu.

Kylpylä-hotelli Aulanko on puitteiltaan ihana paikka ja kaikki muu oli niin hienosti, että melkein hotellin puolesta harmittaa, että heille on sattunut tuollainen siivooja joukkoon. Kokemus hutilosta siivoojasta huolimatta oli niin hyvä, että varmasti menemme uudestaan ja voin suositella sitä myös teille kaikille.

Kouluarvosana 8 1/2.

Tässä muutama kuva reissusta.