Oman maan omenamehu


Vihdoin on omena-aika!
Hankin huutonetistä muutamalla kympillä mehulingon ja tänään kokeilimme sillä pienet maistiaiset.
Suurinosa kypsistä ompuista olivat valkeakuulasta ja sen malto on aika jauhoista, tuntui että mehulinkokin puuroutui siitä ihan tukkeeseen ja mehun pintaan muodostui paljon paksua hedelmämassaa.
Tämän mössön kun vielä valutti tiheän siivilän läpi, niin saatiin ihan kelpo juotavaa.
Maku on yksinkertaistettuna luonnollinen ja maanläheinen verrattuna kaupan tölkkimehuihin.
Suurin yllätykseni taisi olla se, että tämä tuotos maistui myös muksuille sellaisenaan ilman lisäsokereita.
Asiaa luultavasti auttoi myös se, kun tyttäreni poimi itse omenat, joista mehun valmistimme.

Omenat kannattaa pestä ennen mehulinkoon survomista, mutta muuten ne voidaan sellaisinaan kuorineen päivineen. Tietysti tummuneet ja matoiset kohdat kannattaa kaivertaa pois, mutta mehuun käy muuten jos jonkin näköiset ja kokoiset omenat.
Parhaimmillaan tällainen tuoremehu on tietysti tuoreena.



Maistui se omppu muillekkin

Ei kommentteja