Eilen juhlistimme minun vanhenemistani jouluisissa tunnelmissa. Laitoimme joulua kotiin ja otimme lapsista kuvia kortteja ajatellen. Hieman on haastavaa saada neljä lasta mahdutettua samaan kuvaan niin, että edes muutamalla olisi hymynaamaa ja kukaan ei itkisi. Olen amatöörikuvaaja, joka tykkää ottaa teemakuvia milloin minkäkin hassun idean pohjalta harrastelijajärkkärillä.

---

Keräsin tähän muutaman aatteen lasten joulukuvista.

Meidän kuopus viettää ensimmäistä jouluaan, joten otin hänestä myös muutaman yksityiskuvan jouluisissa tunnelmissa. Mieleeni tuli idea paketista kurkistavasta vauvasta, joten kuvat otettiin lahjapaperiin käärityssä punoskorissa. Jos saman tyylinen kuva kiinnostaa, niin esimerkiksi  Ikean neliskanttiset ja tukevat Branäs-korit ovat oivia tällaiseen vauvakuvaukseen. Kori on tukeva, eikä keiku, vaikka vauva olisikin hieman villimpi tapaus. Korin pohjalle voi laittaa pienen tyynyn ja selkää tukea vaikkapa pyyhkeellä. Lahjanaruksi sopii pätkä satiininauhaa, mutta miksi ei sykkyrällinen kasa tavallista pakettinaruakin olisi kiva.

Vauvan on hyvä olla jo sen kokoinen, että osaa istua vähintään tuettuna. Isomman lapsen saa sovitettua myös ilman tyynyjä ja tukia lahjalaatikkoon. Pienen sylivauvan kuvaisin varmaan hieman matalammassa laatikossa, jonka vuoraisin tyynyllä ja viltilä ja lapsi olisi laatikossa selällään tai nukkuisi mahallaan joulurusetti vaipan päällä.

Kuvaan voi viritellä myös tyynyillä täytettyjä juuttisäkkejä, joko koristeeksi tai isommille lapsille istuintyynyksi.



Nykyisin monella on kotonaan muovinen joulukuusi, jonka ruma kuusenjalka tuottaa päänvaivaa. Itse vaihdoin kolmijalkaisen vihreän virityksen perinteiseen rautaiseen joulukuusenjalkaan, jonka piilotin suureen, halkaisijaltaan 40 senttimetriseen koriin. Tätä ennen meillä oli käytössä juuttisäkki, mutta se ei silmääni miellyttänyt.

Kun kuusen jalka oli piilotettu, juuttisäkki täytetty tyynyillä ja neliskanttinen kori vuorattu lahjapaperilla, alkoi meillä tonttukuvaukset. Päänvaivaa kuvissa tuottaa tähän vuodenaikaan valaistus. On niin hirveän hämärää ja lapset yleensä kovia liikehtimään. Itse tykkään ottaa kaikki kuvani luonnonvalossa, sillä salamavalo vie tunnelmaa kuvista pois roiman määrän. Siksi kuvaussessio on hyvä ajoittaa päivän valoisinpaan hetkeen ja ehkä jopa käyttää hieman lahjontaa mukana isompien kohdalla, jotta pysyvät paikoillaan. Jos mahdollista, pyydä apuri kuvaustuokioon kaveriksi, jolloin yksi napsii kuvia ja toinen asettelee ja hauskuuttaa lapsia.

Olisittepa nähneet mikä hulabaloo meillä oli käynnissä, kun minä räpsin ja käskytin ja mies siirteli tavaroita ja niisteli lasten neniä.

Lasten kotipotretit ovat monesti haastavaa puuhaa.

Nykyisin digikameroihin mahtuu niin paljon kuvia, ja perus pokkarikameroillakin saa hyvää jälkeä aikaan. Lasten joulukuvauksissa ei siis kannata "säästellä filmiä", vaan mielummin räpsiä koko aika. Tällä taktiikalla kotona, hämärässä otetuista kuvista löytyy suuremalla todennäköisyydellä muutama hyvä kuva ilman liiallisia tärähdyksiä ja heilahduksia.

Kuvaussessio kannattaa pitää mahdollisimman lyhyenä, jotta lapset eivät kerkeä pitkästyä. Siksi on hyvä esivalmistella kuvauksiin käytetty nurkkaus mahdollisimman valmiiksi ennakkoon, joten itse kuvaukseen käytetty aika pysyy silloin vain minuuteissa. Asettele kuvauspaikka valmiiksi etukäteen, katso vaatteet, ajoita kuvausajankohta päivän vireinpään ja valoisinpaan hetkeen. Sitten rytinällä vaatteet päälle, muksut kuvaan ja räps räps!





 

Illansuussa nautiskelimme kuusenvalossa kinkkupiirakkaa, jonka juju piilee sinapissa. Kinkkusuikaleet kiepautetaan sinapissa ennen vuokaan laittoa, jolloin se tuo mukavaa potkua ruokaan. Ja mitäpä joulunaika olisikaan ilman sinihomejuustoa, joten myös sitä löytyy tästä reseptistä.

Sinappinen kinkkupiirakka

kahdeksalle

Pohja:

• 120 g pehmyttä voita


• (ripaus suolaa)


• 50 g maustamatonta tuorejuustoa


• 3 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

 

Täyte:

• 300 g kypsää kinkkusuikaletta


• 2-3 rkl väkevää sinappia


• 2 kpl valkosipulinkynsiä


• 80 g sinihomejuustoa


• 80 g kermajuustoa


• 1 puntti persiljaa


• 2 kananmunaa


• 2 dl kuohukermaa


• ripaus suolaa ja mustapippuria

 

Nypi kaikki pohjan aineet sekaisin kulhossa. Painele taikina jauhoja tarvittaessa apuna käyttäen piirakkavuokaan ja painele haarukalla pohjaan muutama reikä haarukalla. Esipaista pohjaa 200 asteessa 8-10 min.

Kiepauta kinkusuikaleet kulhossa sekaisin sinapin ja murskatun valkosipulin kera. Kaada suikaleet piirakkapohjan päälle. Käytä samaa sekoituskulhoa muna-kermaseoksen valmistamiseen välttääksesi turhan tiskin. Riko munat kulhoon ja sekoita niiden rakenne rikki. Lisää sekaan kerma ja ripaus suolaa ja mustapippuria.

Leikkaa persilja silpuksi, raasta kermajuusto ja murenna sinihomejuusto. Lisää nämä piiarakan päälle ja kaada lopuksi munakermaseos. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 30 min.