kotiliesi

Pääsiäisen raikas jälkiruoka


Tämä raikas jälkiruoka on raikas tarjottava  pääsiäiseen. Helppo tehdä pakastimeen valmiiksi jo monia päiviä aikaisemmin, ja nostaa vain hetkeksi pehmenemään huoneenlämpöön ennen tarjoilua.
Makuvariaatioita voi tehdä lisäämällä tarjoilun yhteydessä hedelmiä tai suklaarouhetta, tai itse jäädykepohjaa terästää pienellä tilkalla sitruslikööriä.









Pashajäädyke

  • 2 dl kuohukermaa
  • 300g maitorahkaa
  • ripaus vaniljaa
  • 1 prk (304ml) kondensoitua maitoa/sokeroitua maitotiivistettä
  • 30 g sukaattia
  • 40 g mantelirouhetta
  • 1 sitruuna (kuori raasteena ja puristettu mehu)
Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää rahka ja kondensoitu maito. 
Lisää n. puoli desiä sukaattia ja mantelirouhetta.
Pese sitruuna kädenlämpöisellä vedellä, kuivaa ja raasta kuori seokseen pienireikäisellä terällä.
Puolita sitruuna ja purista myös mehu sekaan.
Nostele seos sekaisin ja kaada pakastuksen kestävään rasiaan.
Anna jähmettyä ainakin 4 h.
Enne tarjoilua anna pehmetä huoneenlämmössä n. 15-25 min ja lusikoi annosmaljoihin. 
Koristele hedelmillä, mantelirouheella, nonparelleilla tai suklaarouheella.


Tässä vaihtoehto pääsiäisen perinneruoille


Pääsiäisenä lammasta vai broilerin fileetä? Miten olisi, jos ainaisen broilerinkoiven korvaisikin broilerin maksalla?


Juhlavuutta ja sävyä makuun tuo ruokaan lisätty valkoviini, pinot gris viinirypälelajikkeesta.
Valitsin viiniksi kuivan  Jean-Baptiste Adam Pinot Gris-valkoviinin ja se sopi mielestäni loistavasti tämän yhdistelmän kanssa.
Broilerin miedon makuista maksaa myydään yleensä pakastettuna, mutta se on helppo ja nopea sulattaa viileässä vedessä, jolloin malsapalat tulee samalla myös huuhdottua.
Lisäkeeksi tein viinissä haudutettua quinoaa, mutta mikään ei estä sitä korvaamasta esim. riisillä tai cous cousilla (sisältää gluteenia).



Broilerinmaksaa ja paahdettua valkosipulia fenkoli-quinoapedillä

gluteeniton, maidoton
kahdelle

  • 300 g broilerin maksaa
  • öljyä paistamiseen
  • suolaa, mustapippuria
  • salviaa muutama lehti
  • 2 kpl kokonaisia valkosipuleita
  • 1 rkl öljyä
  • 2 kpl fenkolia
  • 2 pientä salotti- tai keltasipulia
  • 2 rkl hunajaa
  • 1,5 dl quinoaa
  • 1,5 dl valkoviiniä
  • n. 1,5 dl kanalientä
Sulata broilerin maksapalat viileässä vedessä liottamalla ja siivoa tarvittaessa isoimmat kalvot. Huuhtele vielä juoksevan veden alla ja kuivaa keittiöpyyhkeeseen tai talouspaperiin.

Puolita valkosipulit kokonaisina ja aseta  palat uuninpellille, Kantapala pysyy yleensä paremmin koossa ja ne on kiva laittaa annokseen koristeeksi. Hajonneet kynnenpalat voi myös laittaa pellille, ja käyttää ruoan maustamiseen.
Sivele hieman öljyä pintaan ja paahda 175 asteisessa uunissa n. 45 min.

Nosta kypsät valkosipulit pois uunista ja kuumenna uuni 225 asteeseen fenkolia ja sipulia varten.
Säästä kaksi valkosipulin kantapalaa annokseen kokonaisena ja kuori toisen puolen valkosipulinkynnen palat odottamaan liemeen pääsyä. Kuorittuja valkosipulinkynsiä kannattaa pieniä veitsellä hieman.


Halkaise fenkolit ja paloittele puolikkaat 2-3 osaan. Huuhtele vedellä ja kuivaa.
Kuori sipulit ja pieni se myös isoiksi lohkoiksi.

Laita fenkolit ja sipulit pellille ja sirottele pintaan hieman öljyä, suolaa ja hunajaa. Paista uunissa 225 asteessa n. 15 min. ja jätä ne odottamaan jatkokäsittelyä.

Paista maksapalat pannulla öjyssä muutaman salvialehden kera molemmin puolin kauniin ruskeiksi, mausta suolalla ja pippurilla.

Kaada pannuun maksan päälle 1,5 dl valkoviiniä ja kanalientä, ripottele pienityt valkosipulit (paitsi ne kaksi pohjapuolikasta jotka varattu koristeluun)  ja anna maksapalojen hautua kypsiksi n. 5-10 min kannen alla.

Mittaa 1,5 dl quinoaa keittiöpyyhkeellä vuorattuun siivilään ja huuhdo se kuumalla vedellä.

Nosta kypsät maksapalat hetkeksi sivuun pannulta ja suojaa ne vaikka foliolla.

Lisää huuhdeltu quinoa pannulle liemen sekaan.
Kaada pannulle myös uunissa paistetut fenkolit ja sipulit ja hauduta kannen alla n. 15 min. Lisää tarvittaessa kanalientä tai viiniä.

Kun quinoa on kypsää, kaada quinoa tarjoiluvatiin ja nosta maksapalat sekä valkosipulinpuolikkaat seoksen päälle.
Ripottele pintaan salviasilppua ja halutessasi loraus  öljyä ja suolaa.

Mikä palvelukulttuurissa mättää?


Vietimme viikonlopun kylpylässä perheen kesken. Reissu oli kaikkea muuta kuin rentouttava uhmaikäisten lasten kanssa, mutta samalla sai myös pohdittavakseen, mikä ihme suomalaisessa palvelukulttuurissa mättää?


Saavuimme perjantai iltapäivästä Break Sokos hotel Caribian pihaan. Meidät tervetulleeksi toivotti maksullinen parkkipaikka, jossa tavis ilman etukortteja sai pulittaa auton lepopaikasta kymmenen euroa per päivä. S-etukortilla sai jo huiman huojennuksen, eli päivähinta putosi puoleen. Jos taas satuit kuulumaan sisäpiiriin ja omistamaan Sokoshotelliketjun oma S-cardin, pääsi auto ilmaiseksi ruutuun.
Mies meni ensin höyläämään Mastercardia koneeseen ja vasta sen jälkeen tajusi, että S-etukortti olisi pitänyt laittaa ensin.

Keräsimme tavarat mukaan ja ajattelimme hotelliin kirjautuessa selvittää asian. Ja selvyyshän saatiinkin nopeasti; parkkimaksut ja niiden selvitys ei kuulunut hotellille. No sepä oli kiva juttu! Hotelli tarjosi maksullisen parkkipaikan ja käsien levittelyä.
Maksoimme tämän typerän korttihässäkän takia siis ensimmäiseltä vuorokaudelta 10 euroa parkkimaksua, kun ei asiaa enää voinut tai viitsitty korjata mitenkään.

Tiskillä kävi ilmi että lapsille piti vuokrata pienet kylpytakit 5 euron hintaan per päivä. Hassua että aikuisilla takki sisältyy hintaan ja lapsille sen voi erikseen vuokrata. Tähän upposi kahdelta lapselta siis 10 euroa.

Saimme hotelliavaimet ja saavuimme huoneeseen. Valoverho peitti ikkunan ja ajattelin siirtää sen sivuun ja kurkata näkymiä. Sen olisi kyllä voinut jättää tekemättä, sillä näkymä oli tämä:

Hotellihuoneesta näkymä hautausmaalle.


Rentoutuslomalla ei ihan ensimmäisenä maisematoiveena ole hautausmaa. No nyt sellainen saatiin ja aiemmin koetun parkkimaksusotkun jälkimainingeissa alkoi tämäkin asia rumasti sanottuna vituttaa.
Koetin rauhoitella mieltäni ajatuksella, että kylpemäänhän me tänne olimme tulleet. Se ei kauaa lohtua tuonut, sillä pienten lasten kanssa hotellihuoneessa joutuu jonkun verran viettämään aikaa. Siinä sitä jökötettiin hiljaa   me ja hautausmaa.

Huoneen siivouskaan ei ollut toteutunut kiitettävästi. Pöydät olivat täynnä villakoiria, WC:n ovi roiskeita täynnä ym. Huoneen puolella sama jatkui, sillä siellä seiniä koristivat myös roiskeet.
Tiedän siivoojien saavan erittäin alhaista palkkaa ja kiire on kova, mutta se ei ole mikään peruste siivomatta jättämiselle.


Siisteys on hotellissa viihtymisen kannalta kaiken A ja O, mutta silti se nykyisin laiminlyödään monessa paikassa törkeästi.

Oli palvelut ulkoistettu toiseen yritykseen tai ei, pitäisi homman silti toimia saumattoman moitteettomasti. Tämä ulkoistaminen ei vaan yksinkertaisesti toimi. Yritys tilaa esimerkiksi siivouksen ja sopimukseen neuvotellaan mitä siihen kuuluu; kahvojen pyyhintä, peilit, tuuletus, lakanoiden vaihto, imurointi. Jos tilaukseen ei ole eriteltynä esimerkiksi seinien pyyhintää tahroista, niin sitähän ei tehdä vaikka likaa olisikin, sillä se ei kuulu silloin siistijälle.
Kysymys kuuluukin, että kenelle se sitten kuuluu? Nykyinen ulkoistaminen pykälineen ja sopimuskohtineen pilaa sen pienenkin palvelukulttuurinrippeen, mitä Suomessa on ollut. Tuijotellaan vaan papereita, pyöritellään silmiä ja kohautellaan olkia.

Hotellisiivous on siitä jännää, että siinä herkästi näkee laiskat siivoojat ja toisella kädellä tekijät. Samalla se paljastaa huonon työnjohdon. Kun huone siivotaan, on pölyt ja kaapinovet pyyhittävä jokaisen kävijän jäljiltä, vaikka nopealla silmäyksellä ei likaiselta näyttäisikään. Luulisi nämä perusasiat kerrottaneen jo työnperehdytyksessä tai työnjohdon itse huomaavan puutteita siisteydessä.

Haluatko sinä asiakkaana maksaa hotellissa rentoutuessasi pölypalleroista ja muiden tahroista?

Ihmettelen myös hotellista vastuussa olevia henkilöitä. En pelkästään tässä kyseisessä Caribia-hotellissa, vaan ylipäätään. Onko kaikki nykyisin niin kiireisiä, että johtoportaasta ei kukaan keretä koskaan huoneiden kuntoa ja siivouksen tasoa tarkastamaan tai kyseenalaistamaan?
Ei myöskään mietitä palvelukokonaisuutta ja yleisfiilistä tarpeeksi asiakkaan näkökulmasta.

Kylpylähotellissa, mihin asikkaat tulevat rentoutumaan, palvelun pitäisi toimia niin hyvin, että sitä ei periaatteessa edes huomaa. Siinä olisi monilla paikoilla parantamisen varaa. Kaikesta huolimatta, onneksi vielä on olemassa (ihme kyllä) niitäkin paikkoja, joista lähtee hymy huulilla kotiin. Hyvän kokemuksen saaneena paikkaan saattaa palata suurella todennäköisyydellä myös takaisin.

Vessassa oli pöytä täynnä nöyhtää.

Ovenpielet ja ovet olivat täynnä tahroja.

Valkoiset seinät välkkyivät tahroista.
Näkymä vessaan.


Olen jotenkin hyvin pöyristynyt tästä nykyajan palvelun tasosta, että en oikeastaan osaa edes sitä sanoiksi muuttaa. Kaikki touhuaa niin omia juttujaan, mutta loppujen lopuksi kukaan ei saa mitään aikaiseksi ja mikään osa-alue ei kuulu kenellekkään. Kaikki toimivat puoliteholla "tehostamistoimien" vuoksi.

Palaan vielä hetkeksi hotelli Caribiaan.
Huoneet ovat jo elinkaarensa loppupuolella, mutta menettelevät. Tavallinen huone oli aika pieni, peitot ohuet, eikä lisätyynyjä löytynyt kaapista. Seinät olivat ohuet, joten naapurimme saivat nauttia iltakonserton lastemme rääkymänä.

Kylpylän puoli oli ihan kiva, joskin hieman jo ikä painoi tätäkin. Altaita löytyi monenlaista, myöskin ulkollas ja hurjapäille liukumäkiä. Saunamaailmasta olisi lisähintaan voinut vuokrata puulämmitteistä saunaa, ja löytyi sieltä myös savusauna.
Kylpylähintaan sisältyi tavallinen sauna ja miehille ja naisille yhteinen höyrysauna.
Allasalueella toimi myös Hesburger ja Kotipizza, sekä jokin baarilaiva. Uimisen lomassa oli kiva ottaa pientä välipalaa tai pitää kahvipaussi.

Aamianen oli kattava ja lapsia ilahdutti suklaaputous, mihin sai dippailla hedelmiä ja vaahtokarkkeja. Kokki jaksoi hymyillä pirteästi ja homma näytti toimivan.
Aamu-unisena vaikeuksia teetti aamiaiselle ehtiminen, sillä se  päättyi maanantaista lauantaihin kello kymmenen ja sunnuntaisin puolituntia tavanomaisesta myöhemmin.

Lauantain aamiaisen jälkeen hotellihuoneen ikkunan takaa sai seurata livenä hautajaisia seppeleenlaskuineen ja sen kälkeen suuntasimme altaille rentoutumaan. Tämä siis ei ole mikään vitsi, vaan ihan oikeasti ikkunan takana seisoi suruseurue laskemassa arkkua hautaan.
Eihän hautausmaassa tai hautajaisissa sinänsä mitään vikaa ole, luonnollinen asia, mutta en sitä ehkä rentoutusloman ikkunanäkymäksi haluaisi.

Päivien kohokohta oli kylpylässä pulikoiminen.
Aamiaiskattaus.


Aamiaisen suklaaputous oli lasten mieleen.

Kävimme myöhemmin päivällä paikallisesta apteekista kysymässä korvatulppia, sillä hotellihuoneen voimakkaasti humiseva ilmastointi vei yöunet. Valitettavasti niitä ei löytynyt, mutta sitten muistin meikkilaukkuuni jemmaamat korvatulpat, joita kokeilin illalla nukkumaan mentäessä. Matala humina oli niin voimakasta, että siinä eivät heppoisat korvatulpat auttaneet. Meni siis toinenkin yö unettomana pyöriessä.

Sunnuntaina oli kotiinlähdön aika. Monissa hotelleissa sunnuntaisin saa huoneen pitää klo 14 saakka ja kävimme kysymässä, miten se täällä Caribiassa onnistuisi, jotta ehtisi vielä käydä pulahtamassa ennen lähtöä.
No onnistuihan se, kun maksoi kahdesta lisätunnista 20 euroa!

Lähtiessä kävimme luovuttamassa avaimet ja maksamassa ostokset. Viereisellä kassalla lapsiasiakkaat saivat jotkin Onni orava -puuhapaketit värityskynineen, mutta eipä herunut meidän kauhukakaroille sellaisia.
Sokos hotelli Lappeessa Lappeenrannassa jopa meidän koirakin huomioitiin ruhtinaallisen hienosti pienellä koiratarvikepaketilla puruluineen ja kakkapusseineen, mutta täällä Caribiassa lapsia ei noteerattu mitenkään. Eikä kyse ollut pelkistä kylkiäisistä, vaan ylipäätään siitä, miten profiloidutaan perheille suunnattuna kylpylähotellina.

Ajattelin maksaessa mainita siivouksesta ja voimakkaasti humisevasta ilmastoinnista, joka vei yöunet, mutta jätin sitten mainitsematta, kun ei edes kysytty mitenkä viihdyimme heillä vieraana.
Halusin vain nopeasti kotiin omien pölypalleroiden, tahrojen ja kahvikupposen ääreen ja kiitin lyhyesti kuitista. Hyvät kevään jatkon toivotukset sentään sain, kun olin jo kaukana tiskiltä... mutta hetkonen, meitä ei toivotettu tervetulleeksi uudelleen!
Pikku juttuja joo, ja kliseisiä fraaseja, mutta näillä lauseilla on loppupelissä paljon vaikutusta siihen, palaako asiakas uudelleen.
Missään kohtaa ei tullut fiilistä että meistä välitettiin tai meidän viihtyvyys kiinnostaisi. Ainut positiivinen henkäys oli jo aiemmin mainitsemani aamiaiskokin hymy ja persoona, joka oli sata kertaa enemmän läsnä ja asiakaslähtöisempi, kuin puheissa ollut aulahenkilökunta.

Asiakaspalvelutilanteissa pienet, jopa vähäpätöiset kysymykset ja teot voivat vaikuttaa ratkaisevasti siihen, palaako asiakas takaisin.

Päiväkohteena pelkän kylpylän puolella pulikoidessa varmasti tämä paikka toimii. Aamiaiselle käsittääkseni pystyy myös ostamaan sarjalippuja, joka myös varmasti on hintansa väärti, mutta yöpymiseen olen pettynyt.

Yleensä Sokoshotellien taso on ollut hyvä ja palveluun on saanut olla tyytyväinen, mutta tämä oli ikävä poikkeus ja olen siitä erittäin yllättynyt.
Kaikki asiakaspalvelusta lähtien oli vähän pielessä. Mikään ei ollut järisyttävästi päin prinkkalaa, mutta kun joka asiassa joku pieni juttu mätti, sai se koko vierailusta suuhun vain kitkerän maun.

Missä sinä olet kohdannut huonoa palvelua ja mikä mielestäsi mättää nykyisessä palvelukulttuurissa? Entäpä, missä olet saanut huippuhyvää palvelua?

Break Sokos hotel Caribia, Turku

Lue muut hotelliaiheiset kirjoitukseni tästä linkistä.

Näin hyvää saa sitruunaa ja omenaa yhdistämällä!


Mitä saa kun sitruunan ja omenan yhdistää?



No siitäpä tulee ihanan raikas ja keväinen makupari, vielä jos ohuet omenasuikaleet taiteilee ruusun muotoon. Nämä keväiset kukkaisleivokset sopivat hyvin vaikka pääsiäisen kahvipöytään.
Tein pohjan gluteenittomana, mutta mikään ei estä korvaamaan taikinaa tavallisella muropohjalla.

Idean ruusukkeiden kokeiluun sain pause-gourmande-sivustolta ja yhdistin raikkaan, keväisen sitruunapiiraan tähän lähestyvän pääsiäisen kunniaksi.

Käytin taikinaan Jyttejauhoa, ja se miksi juuri sen nimen mainitsen, ei ole mikään mainoskikka, vaan yksinkertainen syy nimen kertomiseen on se, että gluteenittomat jauhoseokset käyttäytyvät leivonnassa eri tavoin ja jokaisella merkillä tuntuu olevan eri käyttömäärät. Toki muitakin jauhoja voi käyttää, mutta määrä voi silloin olla eri.

Omenaviipaleet kannattaa maltilla siivuttaa niin ohuiksi kuin vain pystyy, sillä itselleni kävi pieni moka tämän kanssa ja paksut omenat olivat vaikeita taivuttaa muotoonsa ja ne sitten lohkeilivatkin rumasti osassa leivoksia. Myös pieni nahistuminen sokeri-sitruunaseoksessa pehmentää ja helpottaa siivujen käsittelyä.


Pienet sitruunapiiraat omenaruusukkeella

gluteeniton, munaton

Pohja:


  • 100 g pehmeää voita
  • 2 dl gluteenitonta jyttejauhoa
  • ripaus suolaa
  • 1 rkl appelsiinimehua


Täyte:


  • 2 dl kermaviiliä
  • puolikkaan sitruunan raastettu kuori
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • 0, 75 dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria tai 0,5 tl jauhettua vaniljaa


Pinnalle:


  • 1-2 kpl omenaa erittäin ohuina siivuina
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • 0, 5 dl sokeria


Leivoksen pintaan tulevat ohuet omenaviipaleet kannattaa valmistaa ensimmäisinä, jotta rapeat omenat kerkeävät pehmetä ennen ruusukkeen muotoon asettelemista.
Halkaise omenat neljään osaan ja poista veitsellä omenankota. Siivuta esim. mandoliinilla tai veitsellä mahdollisimman ohuita siivuja omenasta ja laita siivut tekeytymään sokeri-sitruunaseokseen.

Taikinan valmistus:

Nypi voi ja jauhoseos keskenään. Lisää lopuksi mehu ja sekoita tasaiseksi.
Jaa taikina 8-10 osaan ja painele ne vuokiin.
Vuoaksi sopivat esim. pahviset tai folioiset kertakäyttövuoat.
Paista taikinakuppeja 10 min 175 asteessa ja nosta pois uunista. Pohja saattaa hieman nousta,  joten paina kuprut varovasti alas lusikalla.

Älä sammuta uunia, vaan nosta uunin lämpötila kuumenemaan 200 asteeseen sillä välin, kun kasaat leivokset.

Täytteen valmistus ja kokoaminen:

Sekoita kaikki aineet keskenään ja lusikoi n. 2 rkl jokaisen paistetun taikinavuoan keskelle.
Kun omenasiivut ovat hieman pehmenneet, asettele viipaleita täytteen päälle ruusun muotoon reunoilta aloittaen.
Nosta leivokset uuniin ja paista keskitasolla n. 20-25 min.



Alimmassa piiraassa näkyy kuinka liian paksut viipaleet eivät muotoudu kauniisti.






Maittavat brunssitarjottavat helposti


Aivan mahtava sää ollut monta päivää ja kohta tarkenee taas ulkonakin nautiskella myöhäistä aamiaista. Olen viettänyt pihatöissä muutaman päivän aika intensiivisesti, joten sisällä on käyty tekemässä vain nopeasti ruokaa.
Aurinko lämmittää jo kivasti, joten ehkäpä viikonloppuna uskaltaisi nauttia brunnssin jo ulkona pihatöiden lomassa?



Sain viimevuoden puolella Prima-mausteilta kokeiltavaksi muutaman tuotteen ja nyt oli aika kokeilla monikäyttöistä luomu dukkah-mausteseosta näihin helppoihin leivonnaisiin.
Dukkah on tehty erilaisista siemenistä ja pähkinäistä ja on hyvin monikäyttöinen. Käy salaatteihin, lihoihin, leivonnaisiin yms, mihin sitä nyt vaan keksii käyttämään.

Pekonilla ja sinihomejuustolla ryyditetyt leivokset sopivat juhlavalle aamiaiselle tai vaikkapa iltapäiväkahvin seuraksi. Olivat niin hyviä, että suosittelen sinuakin kokeilemaan näitä jo tänä viikonloppuna. Jos kaapistasi ei dukkah-maustetta löydy, korvaa se vaikkapa seesaminsiemenillä.


Suolaiset brunssileivokset 

10 kpl


  • 500g voitaikinalevyjä (5kpl levyjä,)
  • n.150g sinihomejuustoa
  • n. 100g pekonia, 1 siivu per leivos
  • 1 kananmuna + 1 rkl vettä voiteluun
  • 2 rkl dukkah-mausteseosta tai seesaminsiemeniä
  • persiljaa tai korianterin lehtiä koristeluun


Levitä jäiset voitaikinalevyt pellille sulamaan n. 10 minuutiksi.
Leikkaa levyt puoliksi, jolloin saat 10 kpl leivoksia.
Aseta jokaisen taikinapalan keskelle n. reilu ruokalusikallinen juustoa.
Leikkaa pekonit pitkittäin puoliksi, jolloin pekoniruusuista ei tule niin korkeita ja pysyvät paremmin muodossaan. Aseta kaksi kapeaksi leikattua pekoniviipaletta päällekkäin ja kiepauta rullaksi.
Paina rulla juuston päälle leivoksen keskelle napakasti.
Voitele reilusti kananmuna-vesiseoksella myös pekonin päältä ja ripottele siemenseos pintaan.
Paista 210 asteessa, keskitasolla  n.15 min.





Suklaan suloja sankarille

Huom. Koristeena on käytetty gluteenia sisältäviä keksejä, sillä syöjissä ei ollut keliaakikkoja.

Eilen oli niin kaunis päivä, että eihän sitä malttanut sisälle jäädä naputtelemaan reseptejä. Mutta nyt vihdoin, saanen esitellä suuren suosion saaneen gluteenittoman suklaakakun reseptin.
Vietimme siis viikonloppuna mieheni syntymäpäiviä ja vieraat saivat maistella tätä suklaista kakkua.




Kakussa on käytetty 70% kaakaota sisältävää tummaa suklaata ja vaikka se on tuhti ja riittoisa, ei se kuitenkaan ole liian imelä.
Murea suklaapohja on kevyesti kostutettu punssilla ja välissä suklaakermaa ja vienosti kinuskille maistuvaa kreemiä.

Käytin kahta pientä kakkuvuokaa pohjien paistoon ja valmiit pohjat halkaisin kahtia, näin sain siis kolme täytekerrosta, mutta jos taikinan paistaa yhdessä isossa vuassa, voi murea pohja olla helpompi leikata vain kerran puoliksi. Tällöin tumman ja vaalean täytteen voi laittaa "raitoina" sekaisin samaan kerokseen, eli lusikoi molempia täytteitä väliin ja hieman kiepauttaa lusikalla massoja sekaisin.



Suklaakakku aikuiseen makuun

gluteeniton
12 hengelle


  • 2 kpl 18 cm irtopohjavuokia


Kakkupohjat



  • 150 g 70% tummaa suklaata
  • 150 g sulaa voita
  • 6 kpl kananmunia
  • 2 dl sokeria
  • 0,5 dl kaakaojauhetta
  • 1 dl perunajauhoja
  • 0,5 dl mantelijauhoa


Sulata voi ja lisää suklaat sekaan niin että sulavat kokonaan.
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Lisää munavaahtoon suklaaseos nostellen ja lopuksi siivilöidyt jauhot.
Kaada taikina kahteen 18 cm voideltuun ja leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan tai yhteen isompaan ja paista 200 asteessa n. 25 min.

Kinuskikreemi



  • 1,5 dl kermaa
  • 0,75 dl fariinisokeria
  • 0,25 dl vaniljakreemijauhetta


Mittaa 1,5 dl kerma ja 0,75 dl fariinisokeria kattilaan ja kiehuta nopesti, niin että fariinisokeri on kokonaan liuennut.
Jäähdytä jääkaappikylmäksi.
Lisää kreemijauhe ja vatkaa vaahdoksi.

Suklaakerma


  • 4 dl kerma
  • 150 g 70% tummaa suklaata


Kuumenna kermasta 2 dl lämpimäksi, mutta ei kiehuvaksi ja sulata suklaa sekaan. Kun suklaa on kokonaan sulanut kerman sekaan, nosta seos jäähtymään huoneenlämpöön ja nopeuta jäähtymistä lisäämällä sekaan toiset 2 dl kylmää kermaa.
Jääkaappikylmänä suklaakerma on hyvin tiukkaa, joten sitä ei kannata jäähdyttää jääkaappikylmäksi ennen käsittelyä.

Vatkaa huoneenlämpöinen suklaakerma vaahdoksi ja aloita kakun kasaaminen.

Kakun kostutus


  • 3 rkl arrakkipunssia
  • 2 rkl vettä tai omenamehua


Kostuta kevyesti pohjan pinta ja lusikoi puolet kinuskicremestä päälle. Tee toinen kerros samoin mutta käytä täytteenä n. 1/4 suklaakermasta ja kolmas kerros taas kinuskikreemillä. Kostuta vielä päälimmäinen kakkupohja ja levitä loput suklaakermat kakun päälle.

Koristele eim. suklaan paloilla, kakkupitsillä, mansikoilla ja kekseillä.



Maistui.

Herkkuhetki kummin kanssa.

Monenlaista juhlaa


Hyvää naistenpäivää!
Meillä juhlittiin tänään myös miehen synttäreitä. Suklainen kakku on gluteeniton, mutta päällä pari gluteenia sisältävää keksiä, koska kukaan syöjistä ei ollut keliaakikko. Reseptin naputtelen myöhemmin tänne.
Nyt hieman lisää kakkua ja kuppi kuumaa hienon, aurinkoisen päivän kunniaksi.

-Minna-

Pizzan ystävät: Vinkkejä kaivataan!


Sain Keski-Suomen sukulaisreissullani mukaan neliskanttisen leivinkiven, jota nyt olen opetellut käyttämään. Ihme että en ole aiemmin perehtynyt paremmin tähän kivenmöhkäreeseen, sillä niin monipuolinen se on. Vuolukivinen levy paistaa pizzapohjat rapeiksi ja olisi tämä loistava myös karjalanpiirakoille ja rieskoille. Kylmennettynä kivi taas toimii hyvänä viilentäjänä vaikkapa juhlapöydässä tarjottavien alla.
Nykyisin tätä tuotetta kai myydään kiviarina-nimellä, mutta käsittääkseni sama tuote kuin leivinkivi.

Tein tässä eräs päivä pizzaa ja samalla päätin kokeilla kiveä, vaikka minulta vielä pizzalapio uupuukin. Yhden lätyn koitin siirtää kuumalle kivelle ohuen muovisen pöytätabletin avulla, mutta se oli aika kikkailua, ettei muovi sulanut. Loput paistoinkin hieman soveltaen, eli täytteen uunin viereen valmiiksi, pizzapohjan muovaus jauhotetun leivinpaperin päällä ja kun kuuma kivi oli nostettu uunista, nopealla kiepautuksella pizzapohja kivelle leivinpaperilta ja täytteet äkkiä päälle, ennen kuin kivi jäähtyi liikaa.
Kypsänä rapeapohjainen pizza oli helppo nostaa kiveltä ilman pizzalapiotakin.

Paistokivi on kyllä huippujuttu talouteen mistä leivinuuni uupuu. Tätä kiveä tulee varmasti käytettyä moneen leivonnassa kuin tarjoilussakin.
Seuraavana olisikin se lapion hankinta. Omat pizzanpaistokokemukseni on rajoittunut tähän saakka kotoisaan leivinpeltipizzaan ja kouluaikojen työharjoitteluun Jyväskylän Jyväskeskuksen Rossossa.

Te kotileipurit, joilla pizza/leivinlapio on, niin olisiko teillä suositella jotain hyvää mallia?


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...